Riittävä palautuminen on hyvinvointimme perusta

Hyvinvoinnin tukeminen ja tietoisuus palautumisen merkityksestä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustana on viime vuosina noussut niin tutkijoiden kuin hyvinvoinnin parissa työskentelevien ammattilaisten mielenkiinnon kohteeksi. Hierojana kohtaan työssäni viikottain, ellen jopa päivittäin, ylikuormittuneita ja alipalautuneita ihmisiä – ei ihme, sillä vastaahan tarjoamani palvelu eli hieronta jo lähtökohtaisesti asiakkaiden tarpeeseen pysähtyä, palautua ja ratkaista erilaisia kuormittavista tekijöistä johtuvia kehollisia haasteita ja häiriötiloja. Voidakseen hyvin tulee ihmisen palautua riittävän hyvin niin fyysisestä kuin psyykkisestäkin kuormituksesta, joita luonnollisesti kohtaamme päivittäisessä elämässämme. 

Mitä on palautuminen?

Palautuminen voidaan määritellä ihmisen fyysisten ja psyykkisten voimavarojen elpymiseksi, jolloin tuntemamme väsymys poistuu niin kehosta kuin mielestä, toivumme kohtaamistamme rasituksista ja koemme olomme jälleen hyväksi, myönteiseksi ja kykeneväksi. Kun palautumismekanismit toimivat riittävän hyvin suhteessa kohtaamaamme ja kokemaamme rasitukseen, pystyy kehomme palauttamaan meidät kuormitusta edeltäneeseen tasapainotilaan ja olemme jälleen valmiita kohtaamaan tulevat haasteet ja rasitukset. Palautumisen tarve on siis fysiologinen tarve, ei pelkkä mielipidekysymys, vaikka usein kuulemmekin mielemme on uskottelevan, että jaksamme vielä tämän ponnistuksen… Ennen pitkää kehomme tulee kuitenkin ilmoittamaan ylikuormituksesta ja niin fysiologiset kuin psyykkisetkin järjestelmämme alkavat sakata, tavalla tai toisella.

Kehomme pyrkii tasapainon ylläpitämiseen

Kehomme pyrkimyksenä on säilyttää sopiva tasapainotila (homeostaasi), jossa olemme fyysisesti ja psyykkisesti kykeneväisiä toimimaan optimaalisesti. Tätä tasapainotilan säätelyä ohjaavat hormonaaliset sekä sydän- ja verenkiertojärjestelmämme. 

Kun kohtaamme kuormitusta lisääviä stressitekijöitä arjessamme, reagoimme näiden järjestelmien kautta: siirtyessämme toiminnantilaan, nousee sydämen syke ja hormonaalinen järjestelmä vapauttaa verenkiertoon mm. adrenaliinia ja kortisolia parantaakseen toimintamahdollisuuksiamme ja valppauttamme. Tämä allostaasiksi kutsuttu sopeutumistila auttaa meitä ponnistelemaan kohtaamiemme stressitekijöiden selättämiseksi ja stressitekijän poistuttua keho pyrkii jälleen palaamaan takaisin vakaaseen tasapainotilaansa.

Mikäli palautuminen ei kuitenkaan onnistu esimerkiksi stressitekijän jatkuvuuden tai jatkuvan, uusien kuormittavien tekijöiden ilmaantumisen vuoksi, keho on yhä suuremman osan ajasta allostaattisessa tilassa. Tätä kutsutaan allostaattisen kuorman kertymiseksi. Tällöin pikkuhiljaa sopeutuminen stressitilaan vaikeutuu ja palautuminen tasapainotilaan estyy, ja mitä pidempään tilanne kestää, sitä suuremmaksi kuorma kasvaa. Lopulta stressin selättämiseksi käynnistyneet fysiologiset reaktiot jäävät päälle ja kroonistuvat, kehon tasapainotilan säätely häiriintyy ja pahimmillaan tämä johtaa toimintakykymme jatkuvaan heikkenemiseen, altistaa sairauksien syntymiselle ja lisää tapaturmariskiämme sekä ennenaikaista kuolleisuutta. 

Stressi on osa elämää ja sopivassa määrin tarpeellistakin

Stressireaktiot sinänsä ovat normaali osa elämää ja pärjäämme niiden kanssa, kunhan palautumisemme on riittävää kuormitukseen nähden. Autonominen hermostomme skannaa jatkuvasti kohtaamiamme tilanteita ja arvioi niiden turvallisuutta ja tarvettamme reagoida tilanteeseen joko vireystilaamme nostaen (ns. taistele tai pakene-reaktio, ylivireys) tai laskien (lamaantumisen tila, alivireys). Tätä tiedostamattomalla tasolla toimivaa  turvallisuustutkaamme kutsutaan neuroseptioksi, ja sen toiminnan muovautumiseen vaikuttavat aiemmin kokemamme lisäksi myös geneettikka ja ympäristötekijät. Neuroseptinen tulkintamme voi häiriintyä esimerkiksi traumaattisten kokemusten myötä ja vahvistaa kokemaamme uhkaa myös näennäisesti vaarattomissakin vuorovaikutustilanteissa. 

Palautumisen osa-alueet ja suojaavat tekijät 

Aiemmin alan tutkimus on keskittynyt vahvasti stressiin ja sen vaikutusten kartoittamiseen, mutta viime vuosina palautuminen ja sen tukeminen on noussut suuremman mielenkiinnon kohteeksi. Palautumispiirakka (Ollikkala & Pajanti-Raudus, 2016) on hyvin havainnollista malli, jolla on pyritty kuvaamaan palautumisen eri osa-alueita ja kokonaisvaltaista vaikutusta ja laajuutta hyvinvointimme ylläpitäjänä. Palautumispiirakkaa voi hyödyntää myös omien palautumistaitojen tutkimiseen ja kartoittamiseen. 

Kuva: https://palautumiskoulupro.fi/palautumispiirakka/

Kykyymme palautua kuormituksesta vaikuttavat useat tekijät elämän eri osa-alueilta

Palautumiskykyämme edistäviä, suojaavia tekijöitä, voivat olla esimerkiksi terveet ihmissuhteet ja hyvä tukiverkosto, hyvät rentoutumistaidot, hyvä itsetuntemus ja harrastukset, joissa koemme onnistumisia ja mielihyvää. Palautumistamme heikentäviä riskitekijöitä voivat sen sijaan olla esimerkiksi kuormittavat ihmissuhteet (parisuhdeongelmat, heikko työilmapiiri), heikko unenlaatu tai taloudellinen epävarmuus. Mitä enemmän elämässämme on suojaavia tekijöitä, sitä paremmin selviydymme myös haastavista ja kuormittavista tilanteista niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Palautumispiirakka osa-alueineen on läpi elämämme muokkautuva ja muovautuva kokonaisuus, ja palautumisen taitoja opettelemalla ja vahvistamalla voimme lisätä palautumiskykyämme. 

Millä tolalla sinun palautumisesi on? Tunnistatko palautumispiirakasta osa-alueita, jotka tuovat elämääsi iloa ja hyvinvointia? Millä osa-alueilla haluaisit muutoksia elämääsi?

Kirjoittaja Krista Heikkinen on koulutettu hieroja & VoiceWell-hoitaja sekä hyvinvointialan yrittäjä